Kati Kontu pelkää, että hänen poskensa murskaantuu lattiaa vasten. On vaikea hengittää. Hän ei kuitenkaan voi muuta kuin maata paikallaan. Pään päällä istuva mies ei tunne armoa.
On heinäkuu 1994. Väkivalta on jatkunut läpi yön. Kun mies vihdoin sammuu, Kati etsii ulospääsyä. Talon ovet on varmuuslukittu ja avaimet piilotettu. Aamuviideltä toisella kuukaudella raska...